Naisasiaa

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys” totesi Minna Canth aikanaan. Kiitos Minnan ja muiden määrätietoiseen suomalaisnaisten ja -miesten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat Suomessa pidemmällä kuin monissa muissa maissa. Niiden vaalimista ja edistämistä ei kuitenkaan voi unohtaa ja työtä sillä saralla riittää edelleen. Valmista ei vielä ole.

 

Aina silloin tällöin törmään tilanteisiin ja kommentteihin, kuinka sukupuolikiintiöt ovat harmillisia, kun tehtäviin ja paikkoihin pitäisi pystyä valitsemaan pätevimmät. Tai kuinka valinta ”kiintiönaisena tai -miehenä” on jotenkin vähäarvoisempaa. Ensinnäkin on harhaa kuvitella, etteikö tehtäviin löytyisi useita päteviä vaihtoehtoja. Ilman kiintiöitä emme olisi näin hyvässä tilanteessa. All-male-panelit kertovat, miten helposti asiat ajautuvat vanhoille urille, kun tasa-arvoon suuntaava ohjeistus puuttuu.

 

Naiset ovat hitaasti, mutta tasaisesti murtaneet lasikattoja. Se, että joku on siinä onnistunut, raivaa tietä seuraajille, mutta ei kerro kokonaiskuvaa. Yksi tai kaksi toteutunutta nimitystä ei riitä yleistykseksi.

 

Huipulla tuulee ja usein tuuli on navakampaa naisille tai vähemmistöjen edustajille. Asioita on kuitenkin mahdollista muuttaa, kun tahtoa on. Tasa-arvotyö hyödyntää lopulta koko yhteiskuntaa, sillä olisi silkkaa hölmöyttä olla käyttämättä kaikkea olemassa olevaa potentiaalia.

 

Koulutus, perheen ja uran yhteensovittaminen, itsemääräämisoikeus, turvallisuus jne. Monet meille itsestäänselvyydet ovat toteutumattomia unelmia joillekin tytöille ja naisille edelleen. Kansainvälistä naistenpäivää tarvitaan, jotta emme unohtaisi tätä.