Helsingissä on tehty aloite painotusluokkien lakkauttamisesta segregaation estämiseksi. Tämä tarkoittaisi musiikkiluokkien, urheiluluokkien ja kielipainotusten lakkauttamista. Ei kuulosta yhtään hyvältä idealta. Erilaiset painotukset voisivat nimittäin juurikin toimia segregaation ehkäisyssä. Tämä on tajuttu mm. Venezuelassa, jossa on kohta viidenkymmenen vuoden ajan tehty sosiaalista muutosta orkesterisoittamisen keinoin. El Sisteman seurauksena on muutettu monen nuoren elämän kulkua ratkaisevasti ja ohessa tuotettu huippumuusikoita, kuten kapellimestari Gustavo Dudamel.
Jos aivotutkijoilta kysyttäisiin, heidän suosituksensa olisi, että kaikille lapsille tarjotaan mahdollisuus musiikkikoulutukseen. Soittaminen ja laulaminen nimittäin muokkaavat aivoja kehittäen muitakin oppimistaitoja. Kaiken kukkuraksi musiikki voi olla keino itseilmaisuun, tunteiden käsittelyyn, sosiaalisten taitojen kehittymiseen ja moneen muuhun asiaan, jotka kantavat pitkälle elämässä.
Suomeen on rakennettu hieno musiikkikoulutusjärjestelmä koulujen ulkopuolelle. Sillä on vain yksi heikkous: kaikki musiikkikoulutuksen pariin haluavat lapset ja nuoret eivät pääse mukaan. Musiikkioppilaitoksissa tämä on tiedostettu, mutta koulutuspaikkojen kasvattaminen vaatii kuitenkin lisäresursseja. Tähän voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä.
Kuopion konservatorion vuosittain järjestämä Talvikamarifestivaali esittelee kattavasti kaikkea sitä, mitä eri-ikäiset musiikinharrastajat saavat aikaan. Käypä seuraavan kerran katsomassa itse ja vaikutu. Segregaation estäminen on hyvä tavoite, mutta kannattaa tarkkaan harkita, millä keinoin sitä tehdään. ’Otetaan pois kaikilta’ ei ole ainakaan tässä tapauksessa paras taktiikka.