Viime aikoina olen joutunut päivittämään näkemystäni siitä, etteikö suomalaiset muka puhuisi politiikasta tai uskonnosta. Kyllä niistä puhutaan ja helposti.
Ehkä ehdokkuuteni eduskuntavaaleissa on saanut aikaan sen, että ystävien ja tuttavien kanssa tulee puhuttua vaaleihin liittyvistä teemoista, vaikka aiemmin niin on tehty harvakseltaan. Keskustelu alkaa useimmin muiden toimesta, mitä en pistä pahakseni lainkaan. Politiikan pitäisi edes jossain määrin kiinnosta meitä kaikkia, sillä kyseessä ovat asiat, jotka koskevat meitä kaikkia.
Lähdin lukioikäisenä vaihto-oppilaaksi Italiaan, mikä oli iso kulttuurishokki monella tapaa. Jo alkuvaiheessa törmäsin keskustelukulttuuriin, jota vaalitaan siellä niin kodeissa kuin kouluissa. Joka viikko väiteltiin jostain aiheesta luokassa, usein poliittisesta sellaisesta. Ruokapöydässä käytiin läpi päivän lehden ja uutisten teemoja, mikä oli varsinkin alkuvaiheessa aika hankalaa. Suomalaisena olin nimittäin tottunut odottamaan puheenvuoroa, joka Italiassa yleisemmin vain otetaan haltuun. Kielitaitokaan ei riittänyt alkuvaiheessa selvittämään kaikki suomalaisen yhteiskunnan ominaisuuksia kiinnostuneille italialaisille. Suomalainen kohteliaisuus ei ollut italialaista kohteliaisuutta. Vuoden aikana tuli kuitenkin opittua maan tavoille ja sieltä on peruja suomalaisittain epäkohtelias tapani keskustella ”italialaisittain”.
Millaisista poliittisista aiheista on sitten tullut puhuttua viime aikoina? Ylivoimainen ykkönen on valtiontalous ja talouskasvun mahdollistaminen. Moni tuttuni on töissä teollisuuden parissa ja hyvin monelle heistä ovat tuttuja Suomen muusta EU:sta jälkeen jääneet kehityskäyrät. Viesti heiltä on selkeä: asialle on tehtävä jotain! Nykymeno ei voi jatkua.
Kirkkaana kakkosena keskusteluissa tulee sote. Moni ikätoverini, kuten minäkin, miettii omien vanhempiensa hoivantarvetta. Alalla työskentelevät ystäväni ovat huolissaan hoitajapulasta ja kokevat sen nahoissaan päivästä toiseen jo nyt.
Kolmospaikalle yltävät kulttuuri, tiede ja sivistys. Säästöpaineiden alla näillä aloilla ollaan enemmän kuin huolissaan siitä, että pienenevätkö resurssit entisestään. Tuttujen opettajien kautta ovat tulleet tutuiksi töissä väsyminen ja kouluissa näkyvät mielenterveysongelmat. Kulttuurin parissa työskentelevät kollegat ovat huolissaan kulttuurin rahoituksesta, johon mm. Liberaalipuolue on ottanut leikattavaa riittää -kannan ja Perussuomalaiset ilmoittaneet, etteivät kannata kulttuuribudjetin nostamista prosenttiin. Kokoomuksen kanta tähän on selkeä kyllä, kuten Teoston kyselystä käy ilmi.
Puhetta politiikasta on syytä jatkaa edelleen, vaikka tätä kirjoittaessani olen puhekyvytön sairastumisen vuoksi. Senpä vuoksi minua ei näe huomenna ystävänpäiväkahveilla torilla ja YLEN vaalikone on viimeistelemättä videon puuttumisen vuoksi.
P.S. Italialaisten kavereitteni ansiosta tulee seurattua myös sikäläistä politiikkaa. Jos ei ole asiat helppoja täällä, niin ei ne ole sielläkään. Aika samansuuntaisia teemojakin käsitellään.